Lauren Beukes - Säkenöivät tytöt

Tartuin tähän kirjaan suurin odotuksin, sillä olin kuullut siitä useammankin suosittelevan arvion ja aikamatkaileva sarjamurhaaja kuulosti dekkarien suurkuluttajalle tuoreelta lähtökohdalta.

En meinannut päästä kirjaan sisälle millään. En yleensäkään pidä kirjoista, joissa luvun aikaleimaa joutuu katsomaan tarkkaan, että pysyy perillä tarinankulusta. Tässä pompitaan vuosikymmenien ja henkilöiden välillä tiuhaan, ja kun kiireisen arjen keskellä ei pysty lukemaan kuin luvun sielä, toisen täällä ei tarina päässyt koukuttamaan, ennemminkin alkoi vain turhauttaa.

Aikamatkailu sinänsä ei tuonut kirjaan toivomaani mielenkiintoa. Aikamatkailu tapahtui kokonaan menneisyydessä, tuorein vuosi ja päähenkilön nykyhetki on vuodessa 1993. Sarjamurhaaja, aikamatkailija, Harper Curtis oli ensimmäiseltä sivulta lähtien todella epämiellyttävä henkilö ja hänen ajatuksistaan ja murhamässäilyistä lukeminen oli suorastaan ällöttävää.

Ei ollut kirja minun makuuni, mutta luin loppuun, kun ei se kuitenkaan ihan huonokaan ollut. Jossain 250-sivun tienoilla tarina alkoi jopa vetää jollain lailla puoleensa ja luin sen siitä nopeasti loppuun.

Kirja täyttää ainakin seuraavat Helmet lukuhaasteen 2017 kohdat:

2. Kirjablogissa kehuttu kirja

6. Kirjassa on monta kertojaa

31. Fantasiakirja

Vuoden ensimmäinen luettu - David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

Vuoden 2017 ensimmäiseksi luetuksi kirjaksi osui vähän vahingossa David Lagercranzin Se mikä ei tapa. Kun näin kirjan selkämyksen kirjaston tänään palautettujen hyllyssä, en edes muistanut sen olevan jatkoa Stieg Larssonin Millenium-trilogialle. Sitten kun sen tajusin, en ollut ihan varma haluanko koko kirjaa lukea. Millenium-sarja oli kovasti mieleeni, ja ajatus toisen kirjailijan tekemästä jatko-osasta epäilytti aika lailla.

Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti. Kerronta oli sujuvaa ja juoni veti mukanaan. Lagercrantz on selkeästi Milleniuminsa lukenut, niin hyvin pysyivät hahmot hyppysissä ja entisissä raameissaan. Eniten minua lukiessa häiritsi käännösvirheet milloin kirjoitusvirheiden, milloin verbin taivutuksen muodossa. Ei niitä nyt ylettömän paljon ollut, mutta sen verran, että ehti hieman ärsyttämään.

Jos Lisbet Salanderin ja Mikael Blomkvistin tutkimukset vielä jatkuvat, tulee seuraavakin kirja varmasti luettua.

Helmetin 2017 lukuhaasteeseen tämä vastaa ainakin seuraaviin kohtiin:

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

24. Kirjassa selvitetään rikos

HETKEN MIELIJOHTEESTA

Olen blogannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuodesta 2008 alkaen. Harrastus lähti käyntiin ruokablogin parissa, esikoisen synnyttyä 2009 aloitinkin perhe/arkiblogin, kun tehtiin massiivinen omakotitalon remontti siirryin sisustusbloggaajaksi. Aina elämäntilanteen mukaan siis tuntuu ykköskiinnostuksenkohteetkin muuttuvan ja jotenkin siitä on kummunnut tarve myös blogata. Viimeiset pari vuotta on ollut todella kiireisiä (ne kuuluisat ruuhkavuodet ovat totta!), eikä aikaa ruoka- tai sisustusblogin pitämiseen ole ollut tarpeeksi. Järkkärillä otettujen valokuvien siirtäminen tietokoneelle tai niiden muokkaaminen on ollut ihan ylivoimaisen vaativaa, puhumattakaan ylipäätään illalla tai viikonloppuna tietokoneen ääressä istumisesta edes tekstien naputuksen verran. Tietokoneen avaaminen työpäivän jälkeen tuntuu suorastaan ahdistavalta. Oma rima täydellisten kuvien tai tekstien tekemisen suhteen on noussut liian korkeaksi, eikä tulosta synny, vaikka harrastus itsessään vetäisi puoleensa aina vaan.

Aktiivisina blogivuosina en lukenut juuri muuta kuin muita blogeja ja alan lehtiä, mutta nyt olen tietokoneella istumisen sijaan löytänyt taas vanhan rakkauteni: kirjat. Jostain syystä lapset antavat minun keskittyä paremmin sohvan nurkassa lukemiseen, kuin toisessa huoneessa tietokoneen ääressä istumiseen. Myös puhelin kädessä on lastenohjelmien ajan hyväksyttävää... Niinpä ihan yks kaks yllättäin mielen sopukoista kumpusi ajatus kirjablogista. Olen aina listannut milloin mihinkin vihkon nurkkaan lukemiani kirjoja ja kuluneen vuoden aikana napsinut jopa kännykkäkuvia kirjojen kansista. Miksi siis ei siirtää niitä blogiin, joka on minulle tuttu muoto tallettaa ajatuksiani itselleni ja ehkä jakaa niitä jopa muille? Versinkin kun innostuin nyt myös Helmetin 2017 lukuhaasteesta.

Mitään syväluotaavia kirja-analyysejä minulla ei ole tässä vaiheessa aikomus tehdä. Lähinnä haluan kirjojen nimet ja kannet talteen oman muistin virkistämiseksi, sekä ajatuksen siitä oliko kirja hyvä, erinomainen vai kenties hukkaan heitettyä aikaa. Kirjat ovat lähinnä dekkareita, scifiä, chic litiä ja muuta "aivot narikkaan" tason kirjallisuutta, joita kiireinen työssä käyvä perheenäiti pystyy lukemaan kappale (tai keskeytysten sattuessa tavu) kerrallaan lasten ohjelmien aikaan sohvalla, juuri nukkumaan mennessä vuoteessa, junassa 6 minuutin työmatkalla, vessan pöntöllä tai aamiaispöydässä...

Kirjoitukset aion näpytellä kännykällä ja kuvat ovat myöskin suoraan puhelimesta. Ei stressiä kuvanlaadusta tai täydellisistä pilkun paikoista. Pahoittelen, näillä mennään ;)

Tämän blogin ensimmäinen kuva ei olekaan kirjasta, vaan lehdestä, mutta ystäväkirja-palstalta kuitenkin. Minä ja mahdolliset lukupisteet :)