Luin viime vuoden aikana Jo Nesbøn koko Harry Hole -sarjan sekä muutaman yksittäisen romaanin kuten Isänsä poika, Kukkulan kuningas ja yhden Tohtori Proktorinkin. Harry Holesta tykkäsin todella paljon ja viimeisen osan jälkeen yritin suoraan siirtyä uusimpiin romaani-duoon Verta lumella. Ei onnistunut. En päässyt ensimmäisen osan ensimmäistä lukua pidemmälle ennen joulua, vaikka kuinka yritin. Sitten siirryinkin suosiolla aiemmin postaamieni kirjojen pariin, kunnes lukeminen loppui kesken ja nappasin Verta lumella 1. osan uuden käteeni. Kuukauden tauon ja muiden kirjailijoiden jälkeen tämäkin kirja imaisi yllättäin mukaansa. Hotkaisinkin sitten molemmat osat hetkessä. Pitkiä kirjoja ne eivät toki olekaan, n.200 sivua molemmissa.
Teokset ovat itsenäisiä, vaikka pääpahis onkin molemmissa sama. Päähenkilöt eivät ole varsinaisen rakastettavia, mutta kiinnostavia. Juoni on tiivistunnelmainen mutta varsin yksikertainen ja suoraviivainen. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle ja se henkii niin henkilöiden ajatuksista kuin miljööstäkin vahvasti. Molemmat kirjat tuntuivat vähän väliteoksilta jotakin pidempää ja parempaa odotellessa. Pidin molemmista, mutta jos aiot lukea Nesbøltä vain yhden kirjan, niin älä valitse kumpaakaan näistä.
Helmet kirjahaaste 2017:
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta (molemmat teokset)
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta (Verta Lumella 2: Lisää verta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti