Sara Blædel - Unohdetut tytöt

Olen viimeisen puolen vuoden aikana lukenut kirjat nimeltään Kiltti tyttö (Gone girl), Good girl, säkenöivät tytöt ja nyt viimeisimpänä Unohdetut tytöt. Paljon erilaisia tyttöjä, tai naisia oikeammin nimikoinnista huolimatta. Gillian Flynnin Kiltti tyttö oli minusta todella hyvä ja yllätyksellinen. Mary Kubican Kiltti tyttö tuntui olevan edellisestä jonkinmoisen inspiraation saanut ei niin mainio teos, vaikkakin viihdyttävä. Lauren Beukesin Säkenöivistä tytöistä jo kirjoitinkin, siitä en tykännyt yhtään. Tanskalaisen Sara Blædelin Unohdetut tytöt vei taas mukanaan ja luin sen kahdessa päivässä, liian malttamattona jättää kesken missään vaiheessa (vaikka töiden ja lasten takia olikin pakko).

Minulla on ollut tapana lukea aina sen maan kirjallisuutta missä käyn matkoilla / lomalla. Ei mitään kansalliseepoksia, vaan lähinnä dekkareita, mutta jotka ovat paikallisen kirjailjan kirjoittamia ja tapahtuvat jossain lähiympäristössä tai vähintäänkin samassa maassa. Viime kesänä olimme lomalla Tanskassa, enkä ennen reissua pikaisella kirjastokäynnillä löytänyt kuin Leif Davidsenin Tähtäimessä sekä Jälkiä jättämättä. Oikein viihdyttävää luettavaa, mutta vaikka kirjailija on tanskalainen, kirjojen tapahtumat oli sijoitettu Lähi-itään ja Venäjälle. Blædelin unohdetut tytöt, olisi puolestaan vastannut lomalukemisvaatimuksiini täydellisesti. 

Kirja on itsenäinen jatko Louise Rick-dekkareille, joita en ole aiemmin lukenut. Unohdetut tytöt on takakannen mukaan Sara Blædelin paras teos tähän asti, joten kun tämä tarina ei varsinaisesti kaivannut lisäselvityksiä menneisyydestä (ennemminkin tässä ratkaistiin asioita, jotka varmasti ovat aiemmissa osissa jääneet roikkumaan), luulen että en aikaisempia osia yritä edes etsiä, mutta seuraavan osan suomennosta jään odottamaan innokkaana!

Kirjan juoni on mukaansa tempaava ja oikeasti jännittäväkin. Louise Rickin selvitettävänä oleva tarina on kammottava ja lukiessaan todella toivoo, että se ei ole oikeassa elämässä totta! Päähenkilö on jälleen kerran omassa elämässään traumatisoitunut poliisi (kuten lähes kaikissa parhaimmissa pohjoismaisissa dekkareissa nämä päähenkilöt tuppaavat olemaan), mutta jotain uutta tähänkin hahmoon on kirjailija saanut leivottua. Pidin tästä kirjasta kovasti, ihan harmittaa kun sarjaan ei ole olemassa enempää suomennoksia saatavilla. Voipi olla, että joudun lainaamaan seuraavat osat The Killing Forest ja The Lost Woman englanniksi (kun ei tuo Tanska oikein minulta sujuvasti kulje)

Helmet lukuhaaste 2017

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

24. Kirjassa selvitetään rikos

38. Kirjassa mennään naimisiin

Mons Kallentoft - Sydäntalven uhri & Suvisurmat

Luin jälleen kaksi kirjaa yhteen pötköön. Ja tässäkin tapauksessa ensimmäinen osa ei meinannut napata millään mukaansa. Melkein toivon, että olisin luovuttanut suosiolla, enkä varsinkaan olisi siirtynyt toiseen osaan, mutta minkäs teet, kun jotenkin tuntuu aina että ne kirjastosta kotiin raahatut pitää lukea, kun joku niissä on alunperin kiinnostanut...

Molemmissa kirjoissa joku kuolee ja ensimmäinen kuollut leijailee ajatuksineen hyvän tovin kirjan tarinassa mukana. Tämä "enkeli" paljastaa asioita, mitä poliisi, Malin Fors, ei muuten tutkimuksissaan saa heti selville, joten lukija on aavistuksen poliisia edellä. En ole ikinä tykännyt näistä "haamuäänistä" joita joissain aiemminkin lukemissani kirjoissa on ollut mukana, ja varsinkin Suvisurmissa enkelit alkoivat ärsyttää todenteolla. Lukemissani arvosteluissa tämä on jakanut mielipiteet, toisten mielestä suvienkelit tuovat kirjaan nimenomaan syvyyttä ja kiinnostavuutta. Kirjailija kirjoittaa lyhyin lausein, ja jokainen kirjan henkilöhahmo pääsee purkamaan ajatuksiaan menneestä ja tulevasta, useat ovat hyvin epävarmoja omista tunteistaan ja elämästään. 

Kirjoissa kulkee mukana vahva väkivalta ja ihmisten äärimmäinen julmuus. Toisen osan juoni aivan liian nuorine uhreineen ja lopun suoranainen mässäily murhaajan pään sisällä nuoria tyttöjä kohtaan oli minulle aivan liikaa. Pidin sitä yhtenä ällöttävimmistä kohtauksista mihin olen koskaan törmännyt. Useimmat lukemistani kirja-arvosteluista kuitenkin todella pitivät kirjailijan tyylistä ja nostivat nämä uusiksi dekkarisuosikeikseen. Joten ei ehkä täysin kannata kuunnella minun mielipidettäni. Lue jos luetuttaa. Itse taidan jättää trilogian kolmannen osan suosiolla välistä. Vaikka nyt noita arvosteluja luettani minusta alkoi tuntua, että pitäisiköhän sittenkin vielä koittaa, jos näkisin näissä myös sen paremman puolen...

Helmet lukuhaaste 2017:

2. Kirjablogissa kehuttu kirja

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis (molemmat kirjat)

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella (Sydäntalven uhri)

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista (Sydäntalven uhri)

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan (Suvisurmat)

Jo Nesbø - Verta lumella 1&2

Luin viime vuoden aikana Jo Nesbøn koko Harry Hole -sarjan sekä muutaman yksittäisen romaanin kuten Isänsä poika, Kukkulan kuningas ja yhden Tohtori Proktorinkin. Harry Holesta tykkäsin todella paljon ja viimeisen osan jälkeen yritin suoraan siirtyä uusimpiin romaani-duoon Verta lumella. Ei onnistunut. En päässyt ensimmäisen osan ensimmäistä lukua pidemmälle ennen joulua, vaikka kuinka yritin. Sitten siirryinkin suosiolla aiemmin postaamieni kirjojen pariin, kunnes lukeminen loppui kesken ja nappasin Verta lumella 1. osan uuden käteeni. Kuukauden tauon ja muiden kirjailijoiden jälkeen tämäkin kirja imaisi yllättäin mukaansa. Hotkaisinkin sitten molemmat osat hetkessä. Pitkiä kirjoja ne eivät toki olekaan, n.200 sivua molemmissa.

Teokset ovat itsenäisiä, vaikka pääpahis onkin molemmissa sama. Päähenkilöt eivät ole varsinaisen rakastettavia, mutta kiinnostavia. Juoni on tiivistunnelmainen mutta varsin yksikertainen ja suoraviivainen. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle ja se henkii niin henkilöiden ajatuksista kuin miljööstäkin vahvasti. Molemmat kirjat tuntuivat vähän väliteoksilta jotakin pidempää ja parempaa odotellessa. Pidin molemmista, mutta jos aiot lukea Nesbøltä vain yhden kirjan, niin älä valitse kumpaakaan näistä. 

Helmet kirjahaaste 2017:

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta (molemmat teokset)

44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta (Verta Lumella 2: Lisää verta)

Paula Hawkins - Nainen junassa

Jos edellinen lukeani kirja oli alusta lähtien kuin tervan juontia, niin tämä puolestaan imaisi ja koukutti heti mukaansa! Ahmaisin kirjan hetkessä loppuun, käyttäen kaikki mahdolliset ja mahdottomat hetket sen lukemiseen.

Nainen junassa on ollut varsinainen menestysteos maailmalla. Sitä on ostettu miljoonia kappaleita ja Hollywood teki siitä pian ilmestymisen jälkeen elokuvankin. Aikamoinen saavutus esikoisteokselta. 

Tarina on kerrottu kolmen naisen näkökulmasta. Pahasti alkoholisoituneen Rachelin, joka kulkee paikallisjunalla päivittäin entisen asuinalueensa ohi. Meganin, jonka talon kohdalla Rachelin juna joka päivä pysähtyy ja jonka elämän Rachel kuvittelee olevan kuin täydellistä unelmaa. Annan, joka on Rachelin ex-miehen uusi puoliso ja Meganin nykyinen naapuri. Megan katoaa, ja sen selvittämisestä tulee Rachelille pakkomielle, koska hän tuntuu tietävän katoamisesta jotain, vaikka ei mitään muistakaan.

Nämä naiset, tai tarinassa mukana olevat miehet, eivät kukaan ole henkilöhahmoina millään lailla miellyttäviä. En oikeassa elämässä haluaisi tuntea heistä ketään. Eri kertojan äänet kuitenkin päästävät lukijan kiehtovasti hahmojen ajatusten sisään ja lukija ei malta odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Tätä ei minulle latistanut edes se, että arvasin lopun ennenkuin Rachel sai sen selville. Kyllä siellä silti jonkinlainen yllätys odotti vielä lopussakin. Plussaa myös Englantilaisen esikaupunkielämän kuvauksesta.

Kirja osuu Helmet 2017 lukuhaasteen seuraaviin kohtiin:

2. Kirjablogissa kehuttu kirja

6. Kirjassa on monta kertojaa

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja

23. Käännöskirja

24. Kirjassa selvitetään rikos

42. Esikoisteos

Lauren Beukes - Säkenöivät tytöt

Tartuin tähän kirjaan suurin odotuksin, sillä olin kuullut siitä useammankin suosittelevan arvion ja aikamatkaileva sarjamurhaaja kuulosti dekkarien suurkuluttajalle tuoreelta lähtökohdalta.

En meinannut päästä kirjaan sisälle millään. En yleensäkään pidä kirjoista, joissa luvun aikaleimaa joutuu katsomaan tarkkaan, että pysyy perillä tarinankulusta. Tässä pompitaan vuosikymmenien ja henkilöiden välillä tiuhaan, ja kun kiireisen arjen keskellä ei pysty lukemaan kuin luvun sielä, toisen täällä ei tarina päässyt koukuttamaan, ennemminkin alkoi vain turhauttaa.

Aikamatkailu sinänsä ei tuonut kirjaan toivomaani mielenkiintoa. Aikamatkailu tapahtui kokonaan menneisyydessä, tuorein vuosi ja päähenkilön nykyhetki on vuodessa 1993. Sarjamurhaaja, aikamatkailija, Harper Curtis oli ensimmäiseltä sivulta lähtien todella epämiellyttävä henkilö ja hänen ajatuksistaan ja murhamässäilyistä lukeminen oli suorastaan ällöttävää.

Ei ollut kirja minun makuuni, mutta luin loppuun, kun ei se kuitenkaan ihan huonokaan ollut. Jossain 250-sivun tienoilla tarina alkoi jopa vetää jollain lailla puoleensa ja luin sen siitä nopeasti loppuun.

Kirja täyttää ainakin seuraavat Helmet lukuhaasteen 2017 kohdat:

2. Kirjablogissa kehuttu kirja

6. Kirjassa on monta kertojaa

31. Fantasiakirja

Vuoden ensimmäinen luettu - David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

Vuoden 2017 ensimmäiseksi luetuksi kirjaksi osui vähän vahingossa David Lagercranzin Se mikä ei tapa. Kun näin kirjan selkämyksen kirjaston tänään palautettujen hyllyssä, en edes muistanut sen olevan jatkoa Stieg Larssonin Millenium-trilogialle. Sitten kun sen tajusin, en ollut ihan varma haluanko koko kirjaa lukea. Millenium-sarja oli kovasti mieleeni, ja ajatus toisen kirjailijan tekemästä jatko-osasta epäilytti aika lailla.

Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti. Kerronta oli sujuvaa ja juoni veti mukanaan. Lagercrantz on selkeästi Milleniuminsa lukenut, niin hyvin pysyivät hahmot hyppysissä ja entisissä raameissaan. Eniten minua lukiessa häiritsi käännösvirheet milloin kirjoitusvirheiden, milloin verbin taivutuksen muodossa. Ei niitä nyt ylettömän paljon ollut, mutta sen verran, että ehti hieman ärsyttämään.

Jos Lisbet Salanderin ja Mikael Blomkvistin tutkimukset vielä jatkuvat, tulee seuraavakin kirja varmasti luettua.

Helmetin 2017 lukuhaasteeseen tämä vastaa ainakin seuraaviin kohtiin:

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

24. Kirjassa selvitetään rikos