Tartuin tähän kirjaan suurin odotuksin, sillä olin kuullut siitä useammankin suosittelevan arvion ja aikamatkaileva sarjamurhaaja kuulosti dekkarien suurkuluttajalle tuoreelta lähtökohdalta.
En meinannut päästä kirjaan sisälle millään. En yleensäkään pidä kirjoista, joissa luvun aikaleimaa joutuu katsomaan tarkkaan, että pysyy perillä tarinankulusta. Tässä pompitaan vuosikymmenien ja henkilöiden välillä tiuhaan, ja kun kiireisen arjen keskellä ei pysty lukemaan kuin luvun sielä, toisen täällä ei tarina päässyt koukuttamaan, ennemminkin alkoi vain turhauttaa.
Aikamatkailu sinänsä ei tuonut kirjaan toivomaani mielenkiintoa. Aikamatkailu tapahtui kokonaan menneisyydessä, tuorein vuosi ja päähenkilön nykyhetki on vuodessa 1993. Sarjamurhaaja, aikamatkailija, Harper Curtis oli ensimmäiseltä sivulta lähtien todella epämiellyttävä henkilö ja hänen ajatuksistaan ja murhamässäilyistä lukeminen oli suorastaan ällöttävää.
Ei ollut kirja minun makuuni, mutta luin loppuun, kun ei se kuitenkaan ihan huonokaan ollut. Jossain 250-sivun tienoilla tarina alkoi jopa vetää jollain lailla puoleensa ja luin sen siitä nopeasti loppuun.
Kirja täyttää ainakin seuraavat Helmet lukuhaasteen 2017 kohdat:
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
6. Kirjassa on monta kertojaa
31. Fantasiakirja
