Vuoden 2017 ensimmäiseksi luetuksi kirjaksi osui vähän vahingossa David Lagercranzin Se mikä ei tapa. Kun näin kirjan selkämyksen kirjaston tänään palautettujen hyllyssä, en edes muistanut sen olevan jatkoa Stieg Larssonin Millenium-trilogialle. Sitten kun sen tajusin, en ollut ihan varma haluanko koko kirjaa lukea. Millenium-sarja oli kovasti mieleeni, ja ajatus toisen kirjailijan tekemästä jatko-osasta epäilytti aika lailla.
Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti. Kerronta oli sujuvaa ja juoni veti mukanaan. Lagercrantz on selkeästi Milleniuminsa lukenut, niin hyvin pysyivät hahmot hyppysissä ja entisissä raameissaan. Eniten minua lukiessa häiritsi käännösvirheet milloin kirjoitusvirheiden, milloin verbin taivutuksen muodossa. Ei niitä nyt ylettömän paljon ollut, mutta sen verran, että ehti hieman ärsyttämään.
Jos Lisbet Salanderin ja Mikael Blomkvistin tutkimukset vielä jatkuvat, tulee seuraavakin kirja varmasti luettua.
Helmetin 2017 lukuhaasteeseen tämä vastaa ainakin seuraaviin kohtiin:
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
24. Kirjassa selvitetään rikos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti